23.2.2012

Lars Kepler - Paganini ja paholainen

Vihdoinkin, pitkän odotuksen jälkeen, sain napattua kirjahyllystä Lars Keplerin uusimman teoksen nimeltään Paganini ja paholainen! Vaikka dekkari itsessään on ruotsalaista tekoa, hauskan siitä tekee suomalainen Joona Linna, jonka ympärille sarja rakentuu. Ensimmäinen osa oli nimeltään Hypnotisoija, jota hehkutettiin kovalla tahdilla ja taitaa siitä olla tulossa elokuvakin. Hypnotisoijan luin hieman ennen tämän blogin perustamista, ja onkin harmi, ettei siitä löydy täältä kirjoitusta, sillä hypnotisoija oli mukaansatempaava, hyvin suunniteltu ja vielä paremmin toteutettu. Ei varmaankaan tarvitse erikseen mainita, että odotukset seuraavalle osalle olivat suuret. Ikävä kyllä, Paganini ja paholainen oli melkoinen pettymys.

Molemmat teokset ovat hyvin elokuvamaisesti kirjoitettuja, näyttäviä tapahtumia, räjähdyksiä ja toimintaa on paljon ja niitä tulee kiivaalla tahdilla. Kummatkin kirjat ovat kirjoitettu preesenssissä, mikä ainakin minulla vaati alussa paljon totuttelemista, ja kuvailu on erittäin yksityiskohtaista. Erona näissä kahdessa teoksessa kuitenkin oli se, että toisessa osassa mikään ei enää toiminut. Kaikki mikä Hypnotisoijassa osassa viehätti, oli tästä kadonnut. Ennen niin mielenkiintoiset hahmot vaikuttivat epärealistisilta, tapahtumat olivat ylilyötyjä ja jopa juoni oli pienoinen pettymys. Suunnitelmat olivat kyllä hyvin tehty, ja kyllähän tapahtumista paikkoittain nautti, mutta ne eivät tätä kirjaa enää pelastamaan pystyneet. Loppuun lukeminen oli vähän pakottamista, ja kasvava kiinnostus muita kirjoja kohtaan hidasti etenemistä entisestään.

Tiivistettynä juonta voisi kuvailla mielestäni niin, että hahmoja kuoli enemmän kuin kesällä murhataan hyttysiä, asekaupat puhututtavat ja erinäisten hahmojen päänsisäiset ongelmat jylläävät. Ei siispä kovin monipuolista. Jos nyt kuitenkin halutaan avata vähän enemmän, niin Penelope on lähdössä siskonsa ja miesystävänsä kanssa veneilemään, kun tapahtuu jotain odottamatonta, he saavat peräänsä palkkamurhaajan. Hämmentyneenä ja tietämättä vainoamisen syytä, he koittavat löytää keinon paeta murhaajaa. Sekä tätä että montaa muuta tapausta alkaa selvittämään, Ruotsin poliisin ihme, Joona Linna, jolla tuntuu olevan sekä rajoittamattomat kyvyt että valtuudet. En oikein edes tiedä, mitä juonesta uskaltaisi kertoa etukäteen, sillä tämä on hyvin kärjistelty esimerkki siitä, kuinka dekkarissa kaikki tapahtumat ja hahmot voivat punoutua yhteen. Tosin, toisin kuin yleensä, tämä teos noudattaa kerronnaltaan enemmänkin tapaa "esittelen hahmon tässä, ja kerron sitten 300 sivun kuluttua miksi niin tein".

Haluaisin ajatella jokaisessa kirjassa olevan jotain hyvää, ja tämä teos tukee sitä erittäin hyvin. Vaikka se olikin täysi susi, seurasin suurella mielenkiinnolla Penelopen pakomatkaa sekä murhaajan nokkelia ansoja. Lukukokemuksena ihan kiva, mutta toisin kuin ensimmäistä osaa, tätä en suositellut ystävilleni. Korostan tälläkin olevan puolensa, nautin joistain yksityiskohdista luvattoman paljon, esimerkiksi tällä kertaa pääsi erään tietokoneen kohtalo.


"Tietokone ei lähde mihinkään."
"Se on pidätetty" Joona sanoo ystävällisesti.
"Mistä sitä epäillään?"

1 kommentti:

  1. Kiva huomata että joku muukaan ei ole vakuuttunut tästä opuksesta. Olen menossa siinä kohdassa kun aletaan pelata pin-koodista ja alkaa olla niin paksua soopaa ja epäuskottavaa, että uhkaa jäädä kesken koko kirja.

    VastaaPoista