Fred Vargas - Jalattomat, elottomat

Teen hiljaista paluutani dekkareiden maailmaan! Tällä kertaa matkataan ranskalaisen dekkarikirjailija Fred Vargasin ja hänen hahmonsa, komisario Adamsbergin, kanssa muinaisten vampyyrien perässä jopa Serbiaan asti.

Sinänsä tämä muistuttaa aikaisemmin lukemaani teosta, Sinisten ympyröiden mies, että tapahtumat eivät tässäkään ole siitä normaalimmasta päästä. Olen lukenut monia keskusteluja siitä, kuinka dekkarit ovat kaikki samanlaisia ja missään ei ole mitään uutta, ja juuri noille henkilöille haluaisin lahjoittaa Fred Vargasia. Sinisten ympyröiden miehessä löydetään pitkin Pariisia liidulle piirrettyjä sinisiä ympyröitä, joiden sisältä alkaa löytyä asioita ja esineitä. Joskus on kyseessä pullonkorkki, joskus purkka, mutta tilanne muuttuu kriittisesti kun sisältä löytyykin ruumis. Tällä kertaa tutkitaan Lontoosta löytyviä kenkiä. Se mikä tekee niistä erikoisia, on niiden sisältä löytyvät jalat ja se, että noilla kyseisillä jaloilla ei ole omistajaa mukanaan. Tämä ei suinkaan ole ainoa selvitettävä tapaus, vaan lisäksi päästään analysoimaan ympäri huonetta ripotellun miehen salaisuutta. Myöhemmin tapaukset kietoutuvat yhteen, ja saadaanpa uutta tietoa myös Adamsbergin sukulaisista!

Vaikka jo itse tapahtumat erottavat Vargasin monista monista dekkarigenren edustajista, on kuitenkin vielä pari asiaa pakko mainita. Ensimmäisenä mieleeni nousee Adamsberg ja kumppanit! Hahmot ovat mielestäni luotu ihailtavalla taidokkuudella, ja erikoisia ne ovat, koska jokainen on selkeästi persoonallinen. Jälkeen päin mietittynä ja näiden kahden kirjan perusteella en ole keksinyt yhtään hahmoa, joka muistuttaisi jotain jo olemassa olevaa hahmoa edes jotenkin luonteenpiirteiltään. Esimerkkeinä mainittakoon Adamsbergin pohdinnat esimerkiksi siitä, kuinka erilaisesti lokit kiljuvat englanniksi kuin ranskaksi ja hänen ruokaa pakonomaisesti hamstraava kollegansa.

Fred Vargasin kielellinen ilmaisunsa on aivan omaa luokkaansa, ja en lainkaan ihmettele, miksi hänet vuonna 2008 palkittiin Suomen Dekkariseuran ulkomaalaisella kunniakirjalla! (Lisäinfoa Dekkariseuran sivuilta. ) Kokonaisuudessaan nautin lukukokemuksesta valtavasti. Sain pitkän tauon jälkeen vihdoin palailtua dekkareiden maailmaan, ja nyt on ainakin parin kirjan ajaksi chick-litit syrjäytetty tässä taloudessa. Katsotaan kuinka pian saan aikaiseksi näpytellä niistä tännekin ;)

Vinkkejä hyvistä dekkareista otan vastaan enemmän kuin mielelläni, joten laittakaahan kommenttia tulemaan (: Myös kokemuksia Vargasista kuulisin mielläni!