Sitomisleikkejä!

Koulumme järjestämän kurssin ansiosta olen vihdoinkin päässyt kokeilemaan jotain, joka tähän asti on ollut vain kaukainen haave. Vapaavalintaisista kursseista löytyikin yllättäen peruskurssi kirjansidonnasta, ja ilmottauduin sinne onnesta hihkuen. Nyt kun yli puolet kurssista on takana, ja jotain on jo vihdoin opittu, päästiin tositoimiin. Kurssilla käsitellään sekä teoriaa että tehdään oma pieni kirjanen ihan omin pienin (tai vähän suuremmin) kätösin.

En siis koita päteä ja kertoa miten teet täydellisen kirjan, vaan kirjoitan tämän postauksen vain sanoakseni, että kirjansidonta on ihan mahtavaa. Siinä näkee kätöstensä ja vaivansa tuloksen välittömästi, ja mikäpä kirjarakkaalle olennolle olisikaan miellyttävämpää kuin opetella itsekin tekemään väkertelemään kirjoja? Se ei ole niin hankalaa kuin etukäteen kuvittelisi, eikä niin yksinkertaista kuin aluksi luulisi, mutta se on myös paljon miellyttävämpää kuin aluksi haaveilin. Yksityiskohtia näperrellessä ehtii ajatella paljon ja hyvän ohjaajan avulla työ etenee kuin itsekseen. Kirjastakin saa tehtyä persoonallisen ja juuri omaa silmää miellyttävän. Puhumattakaan siitä, että tässä ei ainakaan opittava lopu kesken! Alan harjoittajatkin vähenevät kuulemma jatkuvasti, joten eipä tämä huono idea senkään kannalta ole.

Kurssin jälkeen aion ehdottomasti jatkaa kirjansidonnan opiskeluaja suosittelen sitä muillekin erittäin lämpimästi! Vinkkinä kiinnostuneille, että esimerkiksi työväenopisto voi auttaa alkuun, mutta ainakin Suomen Valamossa saa asiantuntevaa opetusta (kuten myös Oulussa, ainakin meille lainatusta opettajasta päätellen.) Oma kirjani on vielä hieman kesken, mutta laitoin silti pari heikkolaatuista kuvaa itse tekoprosessista. Tällä hetkellä aikaansaannos on vielä hieman karu, mutta mikäli lopputulos on esittelykelpoinen (tottakai on!), laitan siitäkin kuvaa näkyviin lähiaikoina. (: Puhelimeni piipittää pahoittelunsa kuvien laadusta. Ulkoasukin sai kyytiä ja kommentteja otetaan vastaan kiitollisena. Vähän se on synkkä, mutta ei kai kaiken niin pirteää tarvitsekaan olla.


Loppuun vielä heitettäköön, että katsokaahan mielenkiintoinen artikkeli Cult24:sta koskien tämän vuoden Kirjan ja ruusun päivää! Klik klik!

Kuvassa kuivumassa etulehtien liimaukset.

Elina Tiilikka - Myrsky

Hipsin jonkin aikaa sitten testailemaan uudemman kerran maakuntakirjastomme kaukolainauskäytäntöjä ja onnellisena sain Myrskyn käteeni, ihme kyllä, jo seuraavana päivänä! Kirja oli nopeasti luettu, sillä teksti on yhtä helppolukuista kuin mitä Tiilikan esikoisteoksessakin. Tarina oli mielenkiintoinen ja niin sanotusti ahmittava, sillä Tiilikan kirjat tuntuvat aina pituudeltaan loppuvan kesken. Toisin kuin Anna Karenina, joka vainoaa minua edelleen yöpöydältäni käsin.

Myrsky on nuoren tytön ajelehtimista ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa selviämistä. Myrsky jättää opintonsa kesken ja lähtee muualle etsimään jännitystä elämäänsä. Muuksi osoittautuu ulkomaalaistaustainen rikollinen Marek ja uudeksi tukikohdaksi ränsistynyt ja valloitettu talo. Yhdessä tehdään keikkaa, kiskotaan huumeita ja maataan lattialla. Asioiden edetessä tuntui hetken, että Myrsky olisi vihdoin löytänyt itselleen oman paikkansa, mutta voiko asiat järjestyä niin helposti? Hiljalleen kaaos palaa Myrskyn elämään, eikä entiseen kohta ole enää paluuta.

Vaikka kaksisuuntaista mielestäni varsin realistisesti kuvataankin, en pitäisi tätä tietokirjana sairaudesta, vaan lähinnä viihdyttävänä kuvauksena sairauden yhdestä mahdollisesta ilmenemismuodosta. Aihe on tärkeä ja saa toivottavasti tätä kautta enemmän huomioa ja ymmärrystä. Vaikka odotukseni olivatkin kovat, en joutunut pettymään teokseen. Päin vastoin, aion jopa lukea tämän uudelleen! Blogger ei tänään halunnut näyttää teille kuvaa, mutta selätinpäs sen viimein (Bloggerin kuvasysteemit tuntuvat huononevan päivä päivältä enemmän). Tosin se ei ilman taistelua tapahtunut. Juha Vuorista lainatakseni: Olé!