Jane Green - Kirjaflirttiä

Okei okei! Tiedän lukeneeni paljon hömppää viime aikoina, mutta pian se muuttuu! Ja jos nyt aivan totta puhutaan, se on oikeastaan muuttunut jo.
Jane Greenin Kirjaflirttiä kuuluu kyllä hömppägenreen, mutta suoraan sanoen, en oikeastaan ymmärrä miksi. Kirja olikin yllättäen yhtä aikaa hauska, realistinen ja jopa vakava!
Päähenkilönä toimii tällä kertaa Cath, kolmekymppinen, elämäänsä tyytyväinen sinkku Lontoosta, joka ei oikeastaan edes halua seurustella kenenkään kanssa. Hän viettää aikaa kuin perheeksi muodostuneen kaveriporukkansa kanssa eikä kaipaa uusia ihmisiä elämäänsä. Hän on tyytyväinen elämäänsä kaikilta muilta osin, paitsi että hänen ikuinen haaveensa on vielä toteuttamatta. Sekin on kuitenkin muuttumassa. Kun läheinen ystävä Lucy ehdottaakin kirjakahvilan perustamista, on Cath heti mukana. Kun mukaan vielä ilmestyy vanha ystävä Portia, on kaverusten väliset suhteet jo aivan sekaisin, eikä väärinkäsitykset ainakaan helpota asiaa...

Oletin kirjan olevan sitä samaa mitä muutkin, suhteet ovat solmussa ja sitten niitä availlaan työllä ja tuskalla. Yllätyin kuitenkin järisyttävästi ja ahmaisin kirjan melkein yhdeltä istumalta.
Merkonomi koulutuksen saaneena odottelin vähän kauhuissani tuota kirjakauppa puolta, sillä monissa kirjoissa vastaavat asiat saadaan näyttämään ihan liian helpolta ja yksinkertaiselta. Vaikka niin kävi tässäkin teoksessa, on tällä kertaa kuitenkin otettu huomioon sen työn olevan oikeasti raskasta ja että oman yrityksen pyörittäminen (varsinkin alkuaikoina) on kokopäivätyötä. Plussana huomasin myös itse hahmojen olleen yllättyneitä työn määrästä, joten realistisuutta on mukana!
Cath tapaa ah niin täydellisen miehen Jamesin ja alkaakin tapailla tätä... vaihtevalla menestyksellä. kaikki ei ole niin ruusuilla tanssimista kuin monissa muissa chick-lit kirjoissa, ja meneepä miehelläkin jo välillä hermot. Tässä myös selkeästi asetetaan ystävyys vastakkaisen sukupuolen edelle, joka mukavasti vahvistaa mielikuvaa kaverijoukon läheisyydestä.
Kirja on muutenkin erilainen. Ilokseni huomasin Cathin parhaan kaverin olevan homoseksuaalinen ja vielä realistisesti, sitä ei huudettu tai tuputettu, eikä ehdottomasti mitenkään kerro erityisesti homoudesta. Se vain oli normaali asia muiden asioiden joukossa, ja pidin sitä erittäin hienona asiana, en ole kovin monesti vastaavaan ilmiöön törmännyt. Puhumattakaan siitä, kuinka hienosti se värittää kyseistä hahmoa, sekä tietenkin tuo piristystä itse porukkaan.

Tapahtumia ja draamaa on paljon, mutta arkisella tavalla. Kirja oli viihdyttävä, eteni mukavasti ja imaisi sisäänsä. Hahmot olivat uskottavia ja samaistuttavia.
Pidin kirjasta paljon lukiessani, mutta se vain kasvoi loppua kohti. Muista genren kirjoista poiketen, yllättäinen dramaattinen käänne olikin oikeasti dramaattinen ja kirjaimellisesti vakava. Tunteet eivät myrkynneet pelkästään hahmoilla vaan myös minä lukijana seurasin kyyneleen silmissä, että ei näin vain voi käydä.
Kaikesta kuitenkin selvitään, ja niin tästäkin. Loppu on iloinen ja jättää jälkeensä hymyilevän kirjastotädiksi opiskelevan lukijan haaveilemaan omasta pienestä kirjakaupasta.

Olen Jane Greeniltä aikaisemmin lukenut teoksen Roolit vaihtoon, ja vaikka pidinkin jollain tasolla myös siitä teoksesta, ei se oikein vakuuttanut. Jäin hieman epäilemään, onko oikeasti muutkin teokset samaa tasoa ja mikäli on, niin jaksanko oikeasti lukea ne muutkin? Erään hienon pienkirjakaupan työntekijän suosituksesta tartuin myös tähän teokseen. Koska myyjä on aina mukava ja lukee hyviä kirjoja, päätin tarttua tähän ennakkoluulottomasti.
Nyt voin sanoa sen kannattaneen. Suosittelen! (p.s. esimerkki kuinka kirjastontätejä ja kirjakaupan tätejä kannattaa joskus uskoa!)

Lynda Curnyn - Sormusleikkiä

Matka chick-litin sydämeen jatkuu! Tällä kertaa tutkittavana on Lyrnda Curnynin Sormusleikkiä. Odotukseni teokselle olivat suuret. Kirjaa on hieman mainosteltu, ja takakannessakin mainitaan kuinka suuren kysynnän vuoksi on nyt vihdoin ja viimein otettu se kauan odotettu uusintapainos. Lisäksi tähän asti Harlequinin best seller kirjat ovat kaikki olleet aivan loistavia!
Tällä kertaa olin kuitenkin hieman pettynyt. Teos on ihan viihdyttävää, mutta ei mielestäni sisällä oikeastaan mitään erikoista. Tämä kirja ei niinsanotusti mullista maailmaasi, tai ainakaan se ei mullistanut minun todellisuuttani.

Päähenkilönä toimii tällä kertaa Angie DiFranco, näyttelijä ja ei-niin-sinkku tyttönen, joka ehdi muusta haaveilla kuin avioliitosta sen täydellisen yksilön kanssa! Aikaisemmin luettuihin chick-lit kirjoihin tällä on erona se, että nyt se täydellinen yksilö on vihdoin löydetty, ja harvinaista kyllä, myös napattu. Ongelmana on enää rengastaa yksilö, ja siitä itse tarina alkaakin.
Nimi, Sormusleikkiä, on varsin osuva, sillä nyt aletaan kirjaimellisesti pelata. Angie saa ystävältään neuvoja, miten saada mies kosimaan ja vielä ajattelemaan sen olevan hänen oma ideansa! Leikkiä leikitään ja leikitään ja pian se alkaa myös tuottamaan tulosta. Täydellinen yksilö, kutsuttakoon häntä nimeltä Kirk, kutsuu hänet kotiinsa ja tutustumaan vanhempiinsa. Sehän on loistavaa kehitystä, ja kaikki olisikin täydellistä, ellei Angie tuntisi oloaan vähän epävarmaksi... Onkohan Kirk nyt sittenkään se oikea kultapoika, jonka kanssa hän voi rakentaa täydellisen elämänsä, vai onkohan tähän sittenkin joku parempi vaihtoehto...?

Tarina oli hyvin ennalta-arvattava. Loppu oli jopa naurettavan ennalta-arvattava. Älkää käsittäkö väärin, teos oli varsin viihdyttävä! Sellainen, jonka lukee hetkessä, jonka mukana nauraa ja hymyilee. Ongelma vain on, että siihen se jääkin. Kuten aikaisemmin sanoin, se ei tule mullistamaan maailmaasi, muuttamaan ajatuksiasi eikä parantamaan tapojasi. Korkeintaan se saa lukijansa miettimään: oliskohan elämässä jotain muutakin tärkeää kuin vain se avioliitto?

Sophie Kinsella - Varsinainen talousihme

Chick-lit genren ehkä tunnetuin kirjailija Sophie Kinsella iskee jälleen!
Olen aikaisemmin lukenut joitain Kinsellan kirjoja, kuten Salaisuuksia ilmassa ja Kevytkenkäinen kummitus, ja pidin molemmista varsin paljon. Kinsellan teokset etenevät nopeasti ja viihdyttävästi, mutta silti (vaikka voikin kuulostaa vähän odottamattomalta...) niissä säilytetään tietty todentuntuisuus. Vaikka monet kirjojen tapahtumista on epätodennäköisiä ja periaatteessa jopa epärealistisia, ihmettelee sitä yhtälailla hahmot kuin lukijatkin! Epärealistiset tapahtumat saavat paljon enemmän pohjaa kun päähenkilökin hämmästelee.

Tällä kertaa kuitenkin luin teoksen Varsinainen talousihme, ja täytyy sanoa, että aikaisemmin lukemani Kinsellat nostivat odotukset aika korkealle. Ennen kirjan aloittamista olin hyvin skeptinen ja vakuuttunut, että ei nyt voi kolmatta kertaa onnistua putkeen! Jouduin yllättymään.

Samantha on erittäin menestyvä lakimies, joka haaveilee osakkuudesta Lontoon suurimmassa lakifirmassa. Hänen elämänsä on työ, harrastuksenaan työ ja haaveenaan työ. Koko suku pyörii ammatin äärellä ja sitä pidetään erittäin tärkeänä asiana, ja siihen Samanthakin on kasvatettu. Siksi kaikki romahtaakin, kun kaikille niin tärkeä työ katoaakin yllättäen.
Paniikissa hän eksyy ensimmäiseen junaan ja erinäisten pikkusattumien kautta päätyy pieneen maalaiskylään ja etsii ensimmäisestä eteen osuneesta talosta päänsärkylääkettä. Niin kuitenkin käy, että täysin kokkaustaidoton (siivoamisesta en edes aloita...) uranainen palkkautuu taloudenhoitajaksi, toimeenkuvanaan siivoaminen ja ruuanlaitto. Ilta sujuu hyvin ja Samantha on tyytyväinen. Ongelmat alkavat vasta kun pitää alkaa siivoamaan!
Epätoivoisten hetkien jälkeen hän kuitenkin saa apua yllättävältä taholta, ja alkaa jopa viihtyä työpaikassaan. Ilokseni havaitsin myös sen, että kaikkea ei osattu heti, vaan vaikka apua saatiin niin se ei varmistanut täydellistä suoritusta. Kohellusta oli huvittavaa seurata ja hyväntuulisuus on läsnä jatkuvasti.
Mutta mitä on chick-lit ilman romanssia? Köyhää. Siispä kyllä se myös täältä löytyy. Plussana tässä erittäin miellyttävä mieshahmo ja vähän epätavallisemmat kohtaukset puutarhassa ;)
Draamaa ja toimintaa kyllä löytyy, mutta omasta mielestäni vain hyvällä tavalla. Sivut kääntyivät tiuhasti ja kirjan loputtua jäi hetken hämmennys, että hetkonen... mitäs nyt teen ja mitä nyt luen. Kyllä sieltä kuitenkin taas kirja kätöseen löytyi!

Suunnittelen jonkinlaisen lukulistan lisäämistä tänne jonnekin (sivuhuomautuksena, siitä tulee _valtava_) ja mikäli jollekin herää mieleen kirjasuosituksia niin laittakaa kommenttia rohkeasti! (:

David Foenkinos - Nainen jonka nimi on Nathalie

Nathalie on harvinaisen onnekas tapaus. Elämä sujuu, Nathalie viihtyy työssään, aviomies on rakastava ja kaikki ystävät tuntuvat kadehtivan heidän suhdettaan, eikä syyttä. Kaikki on melkeinpä täydellistä... kunnes niin ei enää ole. Hänen miehensä jää kesken hölkkälenkin auton alle ja Nathalien maailma romahtaa.
Selviytyäkseen hän upottaa kaiken liikenevän aikansa työhön, ja saakin paljon aikaan. Mutta kuten kaikkien leskien elämässä jossain kohtaa väistämättä käy, miehet palaavat liehittelemään naista. Niin käy myös Nathalielle. Se ei kuitenkaan ole ongelma, onglemaksi se muodostuu vasta kun Nathalie huomaa viihtyvänsä ruotsalaisen Markuksen kanssa hieman liiankin hyvin!

Vaikka kirja periaatteessa on hömppäkirja (ei niin että genressä mitään vikaa olisi... päinvastoin! Kauhua rakastava N tunnustaa pitävänsä kyseisestä genrestä syntisen paljon), niin chick-littiin asti ei todellakaan mennä. Idea saattaa kuulostaa hyvinkin aivottomalta ihmissuhdedraamalta, mutta tässä on jotain erilaista.
Nathalie ei ole millään tavalla, muuten kuin sukupuoleltaan, samaa lajia niin sanotun hömppäkirjallisuuden päähenkilöiden kanssa. Kirjassa ei itketä sinkkuutta, koiteta löytää sulhasta, kuluteta mielettömiä määriä jäätelöä, eikä juoruilla kikattavan tyttölauman kynsissä.

Nathalie rakasti miestään, ei koskaan pettänyt tätä eikä edes olisi halunnut. Eikä hän miehensä kuoleman jälkeen edes oikeastaan halua ketään. Treffeillekin ajaudutaan vahingossa ja erityisesti niillä viihtyminen on yllätys kaikille osapuolille.

Teos oli erittäin viihdyttävä (vaikka jos ihan rehellisiä ollaan, en sitä tältä teokselta odottanut...) ja sen lukaisi hetkessä! Vaikka kirjassa tapahtumia riittää, eivätkä ne kaikki ole iloisimmasta päästä, jää lukijalle silti hyvä mieli. Hahmot ovat persoonallisia, ja vaikka samaistumiskokemusta ei tässä suurimalle osalle synny, hahmoihin kiintyy ja heille haluaa hyvää.
Vaikka loppu onkin hieman dramaattinen, on se silti toimiva ja monella tapaa onnellinen, vaikkakin olisi mielenkiintoista kuulla, mitä tapahtuu kirjan jälkeen. Monia kysymyksiä jää avoimeksi, mutta toisaalta se on vain hyvä asia. Kirjassa on eräänlaista viehättävää salaperäisyyttä.

Kyseessä ei ole aivojentappoa, vaan tässä saa jopa miettiä asioita.
Suosittelen! (:

Cathy Glass - I miss mummy

Löysin Waterstone’silta oman osionsa surkeille elämäntarinoille, joka sisältää mm. Torey Haydenin ja David Pelzerin. Koska koen tämän tyyliset tarinat erittäin mielenkiintoisiksi, en voinut vastustaa kiusausta, vaan laitoin silmät kiinni ja tökkäsin kirjailijaa.
Onnetar suosi Cathy Glassia ja teokseksi osui I miss Mummy.

Kirja kertoo pienestä ja söpöstä 4-vuotiaasta Alicesta, joka tutustuu Cathyyn joutuessaan sijaisperheeseen. Vaikka Cathy on kokenut sijaisvanhempi, ja tottunut katselemaan kauheista oloista tulleita lapsia, ei hän löydä pienen Alicen huostaanotolle syytä lainkaan. Vaikka tyttö on kokenut kovia, hänestä on huolehdittu hyvin. Pikku hiljaa syyt alkavat sevitä…


Kirja on ensimmäinen, jonka olen saanut luettua englanniksi kokonaan alusta loppuun. Yleensä mielenkiintoni loppuu viimeistään puolivälin ylitettyäni ja kirja jää valitettavasti kesken. Tämä kuitenkin muodosti poikkeuksen: luin kirjan ja luin sen nopeasti. Sanakirjaa tarvittiin, mutta se ei ollut välttämätöntä. Kieli oli helppoa ja tarina oli erittäin mielenkiintoinen!
Teos muistuttaa erittäin paljon Torey Haydenia, vaikkakin eroavaisuuksia löytyy. Eräs hippiystäväni, kutsutaan häntä kirjaimella L, kritisoi Haydenia siitä, että ne ovat liian synkkiä ja surullisia. Tässä asiassa I miss Mummy eroaa joukosta. Vaikka aihe on vakava, ja kirja ei ole erityisen positiivinen, ei tässä silti ole Haydenin synkkää painostavaa pilveä varjostamassa kaikkia kohtauksia. Myös loppu oli varsin positiivinen ja kirja jätti hyvän mielen.


Pidin tästä erittäin paljon, ja sen seurauksena Suomalainen kirjakauppa vastaanotti tänään tilaukseni kolmesta muusta Cathy Glassin kirjasta! Ehkä nekin päätyvät tänne joku yö…

Kirjallisuushöpinät ilman kirjoja

Olen aina halunnut pitää kirjablogia, mutta jostain syystä sen pitäminen loppuu aina ennenkuin se edes alkaa. Nyt kun olen viimein onnistunut pitämään toista blogiani elossa edes hetken on itseluottamusta karttunut edes vähän! Kokeillaan siispä uudelleen ja paremmalla onnella.
Olen 19-vuotias naisenalku, joka aloitti juuri opintonsa amkissa Kirjasto- ja tietopalvelut linjalla, eli on minusta tuleva kirjastotäti. Nutturaa en kuitenkaan suostu laittamaan, eikä hiusten pituus siihen riittäisikään. Kirjoja on tullut luettua pikkutytöstä asti ja sitä ennen tarinat saivat hiljaiseksi. Muuten juoksin ja huusin ympäri taloa. Se on varmaan syy miksi sain kuunnella niin paljon tarinoita, jonka takia luen niin paljon kirjoja ja siten myös syy tämän blogin aloittamiseen. Kaikilla tarinoilla on syynsä.
Kopioin alkajaisiksi toisen blogini puolelta jo kirjoittamani kirjaesittelyn/arvostelun tänne, ja tulevaisuudessa postailen niitä vain tänne puolelle.
Mikäli joku jaksaa lukea tai jopa ehdottaa jotain kirjaa luettavaksi, ne otetaan mielellään ja hymyssäsuin vastaan. (:
Olen aina halunnut edistää kirjallisuutta ja ihmisten intoa lukemiseen, joten toivottavasti joku löytää täältä jotain luettavaa!