Timo Sandberg - Pahan morsian

Hetken on ollut hiljaisempaa blogissa ja syyn siihen saatte selville nyt!
Havaitsin, että meilläkin on tenttejä. Toinen syy on, että en jaksanut katsella blogini täyttymistä 30 päivää kirjoja kamalla ja luin äkkiä kirjan, että saan näpytellä siitä välissä :3
Nähtävästi nyt tuli Chick-litille lähtö (ainakin hetkeksi. Kyllä se joskus palaa...) ja tilalle iskeytyy vanhat rakkaat dekkarit!

Eli lueskelin Timo Sandbergin teoksen Pahan morsian. Olen nähnyt ko. kirjailijan paneelikeskusteluissa ja olen jo signeerauksiakin saanut häneltä uusimpaan teokseen. Häpeäkseni tunnustan, että en aikaisemmin ole näitä lukenut. Suurena dekkarifanina päätin kuitenkin sivistäytyä ja ahmaisin taas yhden uuden suomalaisen dekkarin!
En oikein tiedä odotinko tältä paljon vai vähän... Kuten dekkarissa kuuluukin, on rikos joka sitten pitää selvittää. Pahan morsian sisältää parikin eri rikosta. Asunnoissa vieraillaan luvatta... perhetutun tytär on ottanut tatuoinnin, jossa julistaa olevansa pahan morsian... tytön vaatteissa on verta ja äiti epäilee tytön olevan sotkeentunut saatanan palvontaan. Hämärä raiskaus ja kaiken kukkuraksi vedestä aletaan löytää ruumiinosia. Kun uhrien määrä nousee, poliisien paineet kasvaa. Liittyvätkö kaikki tapaukset toisiinsa vai onko kyse erillisistä tapauksista? Ja jos liittyvät niin miten?

Jotenkin huomaan aiheen Saatanan palvonta vaikuttavan itseeni kahdella eri tavalla. Ensimmäinen on innostuminen; jotain erilaista ja mystistä. Olen lukenut paljon dekkareita ja yleensä tätä aihetta käsittelevät ovat mielenkiintoisia. Kuitenkin samaan aikaan se karkottaa. Monet kirjailijat yhdistävät tylysti satanismin ja saatanan palvonnan, erottamatta faktoja. Silloin ei pysty nauttimaan koska itse tietää, että ei... ei se noin mene.
Joudun kuitenkin ilokseni toteamaan, että en ainakaan minä joudu tästä Sandbergiä haukkumaan. Faktat on eroteltu. Siinä voi auttaa se, että tarkkoja kuvauksia ei juurikaan ollut, mutta se oli tässä vain etu. Kirja kuitenkin sisältää niin paljon tapahtumia.
Olen lukenut paljon paljon paljon suomalaisia dekkareita, ja pelkäsin vähän että mitä pidän Sandbergistä. Juoni oli mielestäni mukavan monimutkainen. Yllättäviä juonenkäänteitä löytyy ja silti tapahtumat on sidottu yhteen erittäin taidokkaasti.
Kuten yleensäkin suomalaisissa dekkareissa, on tässäkin romantiikkaelementti mukana. Vaikka vahvoja tunteita leijuu ilmassa, ei siitä ole tehty pääasiaa.

Kirja jätti hymyn kasvoille, ja vihdoin lopussa tapahtui jotain mitä olin koko kirjan odottanut. Luen innolla muitakin herran teoksia!