Jane Greenin Kirjaflirttiä kuuluu kyllä hömppägenreen, mutta suoraan sanoen, en oikeastaan ymmärrä miksi. Kirja olikin yllättäen yhtä aikaa hauska, realistinen ja jopa vakava!
Päähenkilönä toimii tällä kertaa Cath, kolmekymppinen, elämäänsä tyytyväinen sinkku Lontoosta, joka ei oikeastaan edes halua seurustella kenenkään kanssa. Hän viettää aikaa kuin perheeksi muodostuneen kaveriporukkansa kanssa eikä kaipaa uusia ihmisiä elämäänsä. Hän on tyytyväinen elämäänsä kaikilta muilta osin, paitsi että hänen ikuinen haaveensa on vielä toteuttamatta. Sekin on kuitenkin muuttumassa. Kun läheinen ystävä Lucy ehdottaakin kirjakahvilan perustamista, on Cath heti mukana. Kun mukaan vielä ilmestyy vanha ystävä Portia, on kaverusten väliset suhteet jo aivan sekaisin, eikä väärinkäsitykset ainakaan helpota asiaa...
Oletin kirjan olevan sitä samaa mitä muutkin, suhteet ovat solmussa ja sitten niitä availlaan työllä ja tuskalla. Yllätyin kuitenkin järisyttävästi ja ahmaisin kirjan melkein yhdeltä istumalta.Merkonomi koulutuksen saaneena odottelin vähän kauhuissani tuota kirjakauppa puolta, sillä monissa kirjoissa vastaavat asiat saadaan näyttämään ihan liian helpolta ja yksinkertaiselta. Vaikka niin kävi tässäkin teoksessa, on tällä kertaa kuitenkin otettu huomioon sen työn olevan oikeasti raskasta ja että oman yrityksen pyörittäminen (varsinkin alkuaikoina) on kokopäivätyötä. Plussana huomasin myös itse hahmojen olleen yllättyneitä työn määrästä, joten realistisuutta on mukana!
Cath tapaa ah niin täydellisen miehen Jamesin ja alkaakin tapailla tätä... vaihtevalla menestyksellä. kaikki ei ole niin ruusuilla tanssimista kuin monissa muissa chick-lit kirjoissa, ja meneepä miehelläkin jo välillä hermot. Tässä myös selkeästi asetetaan ystävyys vastakkaisen sukupuolen edelle, joka mukavasti vahvistaa mielikuvaa kaverijoukon läheisyydestä.
Kirja on muutenkin erilainen. Ilokseni huomasin Cathin parhaan kaverin olevan homoseksuaalinen ja vielä realistisesti, sitä ei huudettu tai tuputettu, eikä ehdottomasti mitenkään kerro erityisesti homoudesta. Se vain oli normaali asia muiden asioiden joukossa, ja pidin sitä erittäin hienona asiana, en ole kovin monesti vastaavaan ilmiöön törmännyt. Puhumattakaan siitä, kuinka hienosti se värittää kyseistä hahmoa, sekä tietenkin tuo piristystä itse porukkaan.
Tapahtumia ja draamaa on paljon, mutta arkisella tavalla. Kirja oli viihdyttävä, eteni mukavasti ja imaisi sisäänsä. Hahmot olivat uskottavia ja samaistuttavia.
Pidin kirjasta paljon lukiessani, mutta se vain kasvoi loppua kohti. Muista genren kirjoista poiketen, yllättäinen dramaattinen käänne olikin oikeasti dramaattinen ja kirjaimellisesti vakava. Tunteet eivät myrkynneet pelkästään hahmoilla vaan myös minä lukijana seurasin kyyneleen silmissä, että ei näin vain voi käydä.
Kaikesta kuitenkin selvitään, ja niin tästäkin. Loppu on iloinen ja jättää jälkeensä hymyilevän kirjastotädiksi opiskelevan lukijan haaveilemaan omasta pienestä kirjakaupasta.
Olen Jane Greeniltä aikaisemmin lukenut teoksen Roolit vaihtoon, ja vaikka pidinkin jollain tasolla myös siitä teoksesta, ei se oikein vakuuttanut. Jäin hieman epäilemään, onko oikeasti muutkin teokset samaa tasoa ja mikäli on, niin jaksanko oikeasti lukea ne muutkin? Erään hienon pienkirjakaupan työntekijän suosituksesta tartuin myös tähän teokseen. Koska myyjä on aina mukava ja lukee hyviä kirjoja, päätin tarttua tähän ennakkoluulottomasti.
Nyt voin sanoa sen kannattaneen. Suosittelen! (p.s. esimerkki kuinka kirjastontätejä ja kirjakaupan tätejä kannattaa joskus uskoa!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti