Kaikkialta huudetaan, mitä lasten sopii lukea ja mitä ei. Ihmiset tarkkailevat lastensa lukutottumuksia pakonomaisesti ja lukemista kontrolloidaan kuin diktatuurin aikana. Kysynkin nyt miksi? Miksi on niin tärkeää, että lapset lukevat ikäisilleen sopivia kirjoja?
Ymmärrän kyllä sen, että 8 vuotiaan ei sallita lukea seksikirjoja, mutta sitä en ymmärrä miksi muita kirjoja sensuroidaan? Lapset muutenkin lukevat niin vähän kirjoja, että onko meillä varaa kieltää lukemasta?
Hyvin harvat kirjat ovat oikeasti sopimattomia. Harvat sisältävät oikeasti jotain vaarallista, ja jos muuten ihminen on henkisesti tasapainoinen (jos ihminen nyt ylipäätään voi olla tasapainoinen...).
Kirjoista oppii tärkeitä asioita ja saa realistisen kuvan elämästä. Ja kyllä, myös fantasiakirjoista. Kirjoissa näytetään tapoja kommunikoida, tulla toimeen, selvitä ongelmista ja kirjat kertovat kuinka elämä on oikeasti rankkaa. Joskus tekee mieli lopettaa. Mutta silti kirjoista näkee, kuinka palkitsevaa se on. Kirjojen tehtävä on mielestäni ensisijaisesti viihdyttää, mutta ne myös opettavat elämään tärkeitä arvoja ja tapoja.
Kirjat ovat tärkeitä.
Mielestäni pärjään elämässäni varsin hyvin. Kaikilla on joskus rankkaa ja uskallan väittää pärjääväni hyvin kirjojen ansiosta. (:
Pienenä hiiviskelin kirjastossa, katselemassa ja hipelöimässä kirjoja. Lueskelin takakansia ja hiiviskelin vähän lisää... Olen varma, että mikäli lukemisiani oltaisiin oikeasti kontrolloitu, en olisi lukenut puoliakaan niistä kirjoista mitä nyt olen. Kirjastontädit olivat salaliittolaisiani kun piilottelin pelottavaa kauhukirjaa äitini katseelta. Kirjastontädit tunnistivat ja moikkasivat ja etsivät aina kirjoja vaikka mistä kirjaston koloista.
Olen päätellyt tuon olevan syynä siihen, että nyt olen ammattikorkeakoulussa opiskelemassa kirjastoalan ammatilaiseksi. Että kiitos vain kaikki ihanat kirjastotädit! Kauhukirjojen kaivelu kannattaa.
Luin myös ensimmäisen aikuistendekkarini ollessani yläasteen seitsemännellä luokalla. Siitä syytän isääni. Nyt ahmin dekkareita enemmän kuin olisi terveellistä, nautin kirjoista ja olen tyytyväinen harrastukseeni. Ei minun tarvitse juosta baareissa. Miksi? Koska pärjään ilmankin. Seuraan vierestä kämppikseni alkoholismia hipovaa juomakulttuuria ja olen niin kiitollinen isälleni ja kirjastontädeille siitä, että minulla oikeasti on jotain fiksua ja mielekästä tekemistä. Kirjat ovat elämäni perusta. Ja silti tunnen olevani normaali (tietyissä määrin :p Irkissä ihmiset voivat olla eri mieltä aina välillä...)
Kirjat ovat turvallinen tapa tutustua erilaisiin asioihin, rankkoihin ja vaarallisiinkiin. Lapsuuteni ja nuoruuteni olisi ollut erittäin köyhää ilman "piiloita kirja vanhemmilta" operaatioa, vaikka olenkin aivan varma että epäonnistuin useasti. Olen myös aivan varma, että on kirjoja lukevan isäni ansiota, että toimiani katsottiin läpi sormien.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti