Helsingin Kirjamessut 2011

Aikaisemmin I miss Mummy postauksessakin mainittu Hippiystävä L meni ja voitti itselleen päivälipun Helsingin kirjamessuille. Yksin on kuitenkin kovin tylsä kulkea ja hämmästellä, joten pyysipä hän mukaan yhdeen kaaveeriin. Pienen suostuttelun jälkeen ("siellä on kirjoja!") sovittiin menopäiväksi Lauantai, ja sehän allekirjoittaneelle sopi paremmin kuin hyvin, olihan silloin ohjelmassa dekkarilauantai! Näin siis suuntasimme aamulla unisina junalla kohti Pasilaa. Neljän tunnin yöunilla olettaisi reissun olevan vähän raskas, mutta ainakin aamulla meno oli kovin hulvatonta, riemua revittiin muun muassa yksinäisestä hintalapusta.

Paikalle päästyämme huomasimme, ettemme suinkaan ole ainoita messuille raahautuneita, vaan ihmisvilinää riitti kyllä ainakin lievästi sosiaalikammoiselle vähintäänkin riittävästi. Joku voisi myös käyttää sanaa liikaa. Lievistä ärsytyshetkistä ja hampaiden kiristelyistä huolimatta, oli messut nautinnollinen kokemus. Tässä todiste muidenkin perille pääsystä:

Yleiskuvaa

Eli väkeä kyllä riitti.
Ensimmäisenä harhailimme ja löysimme tavoitteen mukaisesti Mika Waltari lavalle kuuntelemaan Uusista dekkarinimistä ja mielenkiintoista se olikin. Saatiin heti metsästettyä parit signeeraukset ja kuultiin paljon mielenkiintoisia asioita esikoiskirjailijoiden suusta. Mukana olivat muun muassa Mia Vänskä, Kati Saurula, Juha-Pekka Koskinen, Esa-Pekka Kanniainen ja Pekka Hiltunen.
Kovasti tekisi mieli eritellä jokainen paneeli erikseen, mutta todellisuus on että jokainen ohjelmanumero johon menimme, oli kuuntelun arvoista. Negatiivisia puolia toki löytyy kaikesta, mutta tässä on niitä nyt niin vähän, että ohitan sen suosiolla. Tiivistettynä ohjelmia katsottiin paljon ja ne olivat erinomaisia. Olin myös hyvin onnellinen nähdessäni vihdoin Reijo Mäen oikeassa elämässä ja totesin herran olevan varsin lupsakka ja hupaisa tyyppi. Mielelläni olisin kuunnellut lisääkin.
Peruskirjailijoiden lisäksi hämmästelimme esimerkiksi Tarja Halosta, Sofi Oksasta ja allekirjoittaneen suureksi iloksi HP Björkman näyttäytyi ja kehoitti meitä olemaan tuhlaamatta kaikkia rahojamme. Valitettavasti kyseistä pyyntlä ei voitu toteuttaa. Pyydän anteeksi HP!

Vaikka tästä postauksesta tulikin kronologisesti hieman oksennus, on pakko seuraavana hehkuttaa Seppo Jokista. Kyseinen kirjailija lukeutuu moniin lempikirjailijoihini, mutta on myös niitä harvoja josita pidän myös ihmisenä (toisin kuin esimerkiksi Leena Lehtolainen). Olen Jokisen nähnyt nyt suhteellisen monta kertaa, ja viimeksi sain myös lupauksen, että seuraavalla kerralla hän osaa signeerata kirjani ilman että kerron nimeni ensin. Tämä ei ikävä kyllä toteutunut, mutta olen enemmän kuin onnellinen siitä että kaksi ensimmäistä kirjainta tulivat ilman apua! Loppunimen täydensin itse. En osaa sanoilla kuvailla sitä sisältä pulppuavaa iloa, kun Jokinen hymyili ja kommentoi bloginpitäjän olevan ihana, kun aina on uusi kirja mukana signeerattavaksi. Mikäli tämä joskus päätyisi Jokisen silmien eteen (jota kyllä epäilen kovasti) niin haluan sanoa: kiitos.

Koska postaus on nyt jo varsin massiivinen, tiivistän tähän loppuun tylsän (mutta kirjoittajalle ah niin tärkeän) listan ostoksista ja signeerauksista, joita tuli tällä reissulla metsästettyä.
Aloittakaamme rahanmenosta! Monta kirjailijaa on tuottanut yhteistyössä tälläisen yhtenäisen kirjan nimeltä Kultainen peura (mukana mm. Jokinen, Lehtolainen, Nykänen, Rönkä ja Sipilä), Patricia Cornwellin Scarpetta, Henning Mankellin Kiinalainen, John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa, Suomen Dekkariseuran julkaisema Pulpografia (ja Suomen Dekkariseuran paita!) Timo Sandbergin Pirunpesä, Esa-Pekka Kanniaisen Pimeä Korpi ja Seppo Jokisen Hukan enkelit. Eli näistä voidaan odottaa tulevaisuudessa jotain sepitystä, kunhan vain ehdin keskeneräiset kirjat lukemaan. Myös yllättävän moniin näistä saatiin signeeraukset metsästettyä, ja siitä kirjoitankin seuraavaksi.

Vielä tämä ja sen jälkeen olette kaikki taas hetkeksi vapaita (mutta vain hetkeksi!)
Ihan ensimmäisenä on fyysinen tarve ylistää erään kirjailijan signeerausta. Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun on aivan nerokkaasti tehty!
Fiksuimmat osaavatkin jo tästä päätellä jotain blogin kirjoittajan nimityksestä, mutta ei anneta sen häiritä.
Vaikka temppu itsessään on erittäin yksinkertainen, olin sen nähdessäni aivan ihastunut. Niin yksinkertainen, niin nokkela. Ylpeänä siis kartutin kokoelmaani ja tavoitin Mia Vänskän, Pekka Hiltusen, Esa-Pekka Kanniaisen, Seppo Jokisen ja Timo Sandbergin.
Kokonaisuudessaan messuista sanoisin seuraavaa: Tampereen kirjamessut ovat ihanat, mutta Helsingin kirjamessut voittavat mennen tullen. Se joka tänävuonna missasi, kehoitan ystävällisesti suuntaamaan Helsinkiin ensivuonna. En epäile menestystä hetkeäkään.