Selviytyäkseen hän upottaa kaiken liikenevän aikansa työhön, ja saakin paljon aikaan. Mutta kuten kaikkien leskien elämässä jossain kohtaa väistämättä käy, miehet palaavat liehittelemään naista. Niin käy myös Nathalielle. Se ei kuitenkaan ole ongelma, onglemaksi se muodostuu vasta kun Nathalie huomaa viihtyvänsä ruotsalaisen Markuksen kanssa hieman liiankin hyvin!
Vaikka kirja periaatteessa on hömppäkirja (ei niin että genressä mitään vikaa olisi... päinvastoin! Kauhua rakastava N tunnustaa pitävänsä kyseisestä genrestä syntisen paljon), niin chick-littiin asti ei todellakaan mennä. Idea saattaa kuulostaa hyvinkin aivottomalta ihmissuhdedraamalta, mutta tässä on jotain erilaista.Nathalie ei ole millään tavalla, muuten kuin sukupuoleltaan, samaa lajia niin sanotun hömppäkirjallisuuden päähenkilöiden kanssa. Kirjassa ei itketä sinkkuutta, koiteta löytää sulhasta, kuluteta mielettömiä määriä jäätelöä, eikä juoruilla kikattavan tyttölauman kynsissä.
Nathalie rakasti miestään, ei koskaan pettänyt tätä eikä edes olisi halunnut. Eikä hän miehensä kuoleman jälkeen edes oikeastaan halua ketään. Treffeillekin ajaudutaan vahingossa ja erityisesti niillä viihtyminen on yllätys kaikille osapuolille.
Teos oli erittäin viihdyttävä (vaikka jos ihan rehellisiä ollaan, en sitä tältä teokselta odottanut...) ja sen lukaisi hetkessä! Vaikka kirjassa tapahtumia riittää, eivätkä ne kaikki ole iloisimmasta päästä, jää lukijalle silti hyvä mieli. Hahmot ovat persoonallisia, ja vaikka samaistumiskokemusta ei tässä suurimalle osalle synny, hahmoihin kiintyy ja heille haluaa hyvää.
Vaikka loppu onkin hieman dramaattinen, on se silti toimiva ja monella tapaa onnellinen, vaikkakin olisi mielenkiintoista kuulla, mitä tapahtuu kirjan jälkeen. Monia kysymyksiä jää avoimeksi, mutta toisaalta se on vain hyvä asia. Kirjassa on eräänlaista viehättävää salaperäisyyttä.
Kyseessä ei ole aivojentappoa, vaan tässä saa jopa miettiä asioita.
Suosittelen! (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti