Sapphire - Precious

Tentit ne vain jatkavat ahdisteluaan ja kiireet kasaantuvat. Molemmat selkeästi nähtävissä blogissa, sillä lukeminen on ollut luvaittoman vähäistä. Huomioni varastamisesta syytän tenttikirjoja, lähestyvää joulua ja aivan mahtavia ihmisiä, joiden seurassa valvoin viimeiset pari yötä. Kotiinpaluu surussani luin viimein kauan kesken olleen kirjan loppuun! Vuorossa siis Sapphiren esikoisromaani nimeltään Precious - Harlemilaistytön tarina.

Aina joskus käy vahinkoja. Yleensä muistan kirjani pelottavalla tarkkuudella, mutta minunkin aivoni ovat valitettavan rajoitetut. u__u Joten tätä teosta löytyykin nyt kahden kappalein! Eri kielillä onneksi.
Ensin ostin englanninkielisen teoksen ihan puhtaasta mielenkiinnosta, se kuitenkin jäi kesken varsin pian. Tästäkin vähästä sai kuitenkin tehtyä mielenkiintoista vertailua kääntäjien mielenliikkeistä!
Se mikä tästä kirjasta tekee erilaisen, on kielenkäyttö. Kun päähenkilömme, tummaihoinen ja lihava Precious, kirjoittaa päiväkirjaa tai puhuu, on teksti puhekielistä. Ei kuitenkaan normaalissa määrin, vaan tässä se on viety kokonaan uudelle tasolle. Englanniksi lukiessa jouduin välillä lukemaan lauseita ääneen ymmärtääkseni merkityksen. Kaikki ovat kuulleet tummaihoisten joskus hieman epäselviä aksentteja, mutta oletteko miettineet näiden lauseiden kirjoitusasiua? Annan esimerkiksi vaikkapa seuraavaa: "I say, "I ain' going nowhere mutherfucker till the bell ring. I came here to learn maff and you gon' teach me"" ja "I'm really mad 'cause actually I like maff even though I don't do nuffin', don't open my book even. I jus' sit there for fifty minutes. I don't cause trouble. In fac' some of the other natives get restless I break on 'em." Ymmärrettävää? Kyllä. Alussa hieman hankalaa? Kyllä.
Ilokseni huomasin suomentajan jatkaneen samaa linjaa! Elikä alkuperäisteosta on noudatettu, ja kieli on ihan erilaista tässäkin.

Itse tarina kertoo kirjan alkamishetkellä kuusitoistavuotiaan tytön elämästä. Hän on synnyttänyt isälleen lapsen ja on nyt jälleen raskaana. Eli insesti on vahvasti läsnä. Hänen elämänsä ei ole ollut hyvä, ja suhde äitiin on suoraan sanottuna kamala, ja vieläpä täysin ymmärrettävistä syistä. Hänellä on kuitenkin salaisuus, joka hiljalleen turmelee hänen elämänsä. Vaikka hän voi avoimesti kertoa isänsä ja äitinsä tekosista, ei hän silti voi tunnustaa kykenemättömyyttään lukea ja kirjoittaa. Tämäkin on kuitenkin muuttumassa. Hän pääsee uuteen koulujärjestelmään nimeltään Opetetaan toisiamme, jossa hänen elämäsä alkaa hitaasti muuttaa suuntaansa.

Teos on kasvutarina, joka seuraa nuoren tytön vaiheita ja itsensä hyväksymistä sekä aikuistumista. Vihasin hahmoa alussa, mutta tarinan edessä syyt hänen käytökseensä selviävät ja muutos alkaa. Loppuviimein hymyilin jo Preciousin tavalle nähdä maailmaa ja hänen haaveilleen.
Tarina itsessään on rankkaa tavaraa, vaikka kuitenkaan mielestäni siinä ei ole mitään liian rankkaa kuvausta asioista. Eli lukea sen kyllä uskaltaa! Mielenkiintoisena seikkana kuitenkin pidin sitä, kuinka kirjailija on tehnyt Preciousin päiväkirjan. Tyttö opettelee vasta kirjoittamaan, joten on vain loogista, ettei se heti onnistu kuin itsessään. Kirjaimien puuttuminen, sanojen väärät tulkinnat ja tyhjät täydennä-tämä-sana-oi-opettaja-Rain toivat realistisuutta ja siinä lukija saa seurata oppimisen kehittymistä!

Kirja ei ole mikään must-read ja maailmaa mullistava erikoisuus, joka tuottaisi nautintoa millaista ei muualta saa, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen. Vaikka alku oli hieman nihkeä ja oli paljon vaiheita, että luin jotain muuta välissä, oli hetkettäin aistittavissa koukuttumista, joka tottakai lasketaan hyväksi asiaksi.
Joskus kyllä vielä kahlaan tuon alkuperäiskielelläkin loppuun asti!

Linkkejä yöhönne saadaan ensimmäiseksi sivustosta Bookreader,fi ja toisena tarjoan Salamaponia Nauttikaa!




Nyt painun takaisin sänkyyni halailemaan tyynyä ja tutustumaan tenttikirjaan. (Ihan varmasti otan sen mukaan! Kukaan ei määrittele, että sen pitäisi olla ainoa kirja mukana!)