Lukiessani mietin, mitä kaikkea tästä kirjasta kirjoitan. Nyt kun se viimein loppui, ja olisi aika toteuttaa kaikki hienot suunnitelmat, havaitsen pääni olevan täysin ajatuksista tyhjä.
Pikainen googletus ja Wikipedia varmistavat muistikuvaani, että hänet ja Bridget Jonesin luojan, Helen Fieldingin, mielletään Chick-lit genren äitihahmoiksi. Mikä on kyllä hassua, koska voin Bridget Jonesit lukeneena sanoa näiden kirjojen olevan keskenään täysin erilaisia.
Siinä missä Fieldingin kirjat ovat huumoria ja erilaisia kommelluksia sekoitettuna sinkkumiesten kalastamiseen, on Greenin teokset enemmäkin vakavaa kertomusta ihmissuhteista.
Pikainen googletus ja Wikipedia varmistavat muistikuvaani, että hänet ja Bridget Jonesin luojan, Helen Fieldingin, mielletään Chick-lit genren äitihahmoiksi. Mikä on kyllä hassua, koska voin Bridget Jonesit lukeneena sanoa näiden kirjojen olevan keskenään täysin erilaisia.
Siinä missä Fieldingin kirjat ovat huumoria ja erilaisia kommelluksia sekoitettuna sinkkumiesten kalastamiseen, on Greenin teokset enemmäkin vakavaa kertomusta ihmissuhteista.
Tämän kohdan jälkeen aion paljastaa joukon yksityiskohtia kirjasta, joka myös poistaisi osan mielenkiinnosta, joten ne jotka suunnittelevat kirjan lukemista: kannattaa lukea. Ne joita kiinnostaa tietää enemmän: spoilereita tulossa!Kirjan nimi selkeästi viittaa anopin ja päähenkilön väliseen suhteeseen, mitä kirjassa käsiteltiinkin, mutta yllätyin aiheiden runsaudesta. Kirjassa pohdittiin avioeroa, pettämistä, luottamusta ja perhesuhteita. Tapahtumiakin on runsaasti aina raskaudesta ja lastenhoidosta ihmissuhdesotkuihin. Olin yllättynyt myös siitä, kuinka ison aikavälin kirja kattaa. Eli aiheena ei todellakaan ollut pelkästään kahden naisen valtataistelu!
Kirjan alussa kerrotaan Danin ja Ellien tarinan alkua, raskautta ja heti seuraavana onkin vuorossa häät. Tarina kuitenkin jatkuu tästä paljon, sillä kuten aikaisemmin mainitsin, kirjassa käydään läpi parin eroaminen, mitä tunteita voi käydä läpi eron aikana, miten reagoidaan ja miten käyttäydytään eron aikana. Ehkä isoin asia, miksi pidin tästä teoksesta lienee se, että vaikka pettämistä asiana käsiteltiinkin ja mahdollisuus oli koko ajan läsnä, ei itse pääparille tätä tapahtunut. Olin aivan varma, että kohta se tulee, mutta kirjan lopussa olin aivan ihmeissäni ja onkin virkistävää lukea tämäntyylinen ihmissuhdedraama ilman pettämiskuvioita! Tunteiden vuoristorata oli käynnissä yöt ja päivät, ja Green todellakin osaa asiansa kirjailijana paremmin kuin hyvin. Käännekohtia oli monia, mutta ei varsinaisia kohokohtia, tai ainakaan en nyt osaa poimia yhtään sellaista. Silti kirjassa pysyi kokoajan mielenkiinto ja vakavuudesta huolimatta hahmoihin ei ehtinyt kyllästyä.
Vaikka olenkin aikaisemmin joitain teoksia Jane Greeniltä lukenut, en silti ollut varautunut siihen, että kirja tekisi tälläisen vaikutuksen. Ihmissuhdedraamaa ilman telvisiomaista ylidramaattisuutta, ongelmina tavallisten ihmisten arkipäiväiset ongelmat. Jopa hahmot olivat uskottavia ja kasvua tapahtui itse kunkin osalla.
Kirjan alussa kerrotaan Danin ja Ellien tarinan alkua, raskautta ja heti seuraavana onkin vuorossa häät. Tarina kuitenkin jatkuu tästä paljon, sillä kuten aikaisemmin mainitsin, kirjassa käydään läpi parin eroaminen, mitä tunteita voi käydä läpi eron aikana, miten reagoidaan ja miten käyttäydytään eron aikana. Ehkä isoin asia, miksi pidin tästä teoksesta lienee se, että vaikka pettämistä asiana käsiteltiinkin ja mahdollisuus oli koko ajan läsnä, ei itse pääparille tätä tapahtunut. Olin aivan varma, että kohta se tulee, mutta kirjan lopussa olin aivan ihmeissäni ja onkin virkistävää lukea tämäntyylinen ihmissuhdedraama ilman pettämiskuvioita! Tunteiden vuoristorata oli käynnissä yöt ja päivät, ja Green todellakin osaa asiansa kirjailijana paremmin kuin hyvin. Käännekohtia oli monia, mutta ei varsinaisia kohokohtia, tai ainakaan en nyt osaa poimia yhtään sellaista. Silti kirjassa pysyi kokoajan mielenkiinto ja vakavuudesta huolimatta hahmoihin ei ehtinyt kyllästyä.
Vaikka olenkin aikaisemmin joitain teoksia Jane Greeniltä lukenut, en silti ollut varautunut siihen, että kirja tekisi tälläisen vaikutuksen. Ihmissuhdedraamaa ilman telvisiomaista ylidramaattisuutta, ongelmina tavallisten ihmisten arkipäiväiset ongelmat. Jopa hahmot olivat uskottavia ja kasvua tapahtui itse kunkin osalla.
Tuon King pettymyksen jälkeen onkin kiva ylistää taas jotain! Nyt sujahdan vuoteeseen, jotta jaksan aamuna tomerana vielä siivoilla ennen kuin saan seuraa tänne kirjakomerooni!
Toivottelen vain vielä hieman myöhästyneet jouluntoivotukset ja laitan sormet ristiin, että saitte kirjarikkaan lahjasadon ;) Itse olen kovin tyytyväinen!
Hyvää joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti