Stephen King - Se 2

Tästä on tehty elokuva. He, jotka eivät ole lukeneet kirjaa, ovat nähneet elokuvan. He, jotka eivät ole nähneet elokuvaa, tietävät elokuvasta. He, jotka eivät tiedä elokuvasta, tunnistavat Pennywise klovnin.
Se on yksi tunnetuimpia Stephen Kingin kirjoittamia teoksia. Ensimmäinen osa oli tajunnan räjäyttävä. Toinen osa pilasi parina yönä levolliset uneni ja aiheutti siten valtaisaa väsytystä.
Olen varma, että seuraavaa lausetta lukiessa vedetään jossain palkokasveja hengityselimistöön, mutta sanon sen silti. Olen pettynyt.

Ensimmäistä osaa arvostellessani mainitsin vain harvojen kirjailijoiden kykenevän viemään homman kunnialla loppuun asti noudattaen antamiaan lupauksiaan. Suurena King fanina joudun kuitenkin toteamaan, että niin usein kun King siinä onnistuukin, ei tällä kertaa.
Teos on hyvä. Se on hieno. Näen selvästi, miksi teoksesta on tullut niin legenda. Kirja on ymmärrettävästi paljon laajempi ja ainutlaatuinen kokemus. Siinä on paljon asioita, joita ei elokuvassa pääse kokemaan. Minun mielestäni tässäkin tapauksessa, kirja on parempi kuin elokuva.
Se ei silti muuta sitä tosiseikkaa, että paikoittain olin tylsistynyt. Lukeminen oli kamppailua ja vaikka teos lopussa saavutti taas tasoaan, ei se silti ilman pakottamista sujunut.
Loppuratkaisu oli kovin ennalta-arvattava, mutta silti mielenkiintoinen.

Teos itsessään jatkuu melkein suoraan siitä mihin jäätiin. Häiritsevä tekijä oli, kuinka ensimmäisen osan lopussa kerrotaan tiettyjen henkilöiden suuntaamisesta Maineen. Viimeiset sanat kertoivat heidän suunnitelmistaan ja tunteistaan sekä pyrkimyksestä päästä perille ja suorittaa "tehtävänsä" loppuun saakka. Sitten heidät unohdettiin. Toista osaa sai lukea pitkälle yli puolen välin, ennen kuin kumpikaan hahmoista palasi kuvioihin ja en ole varma toimiko homma silloinkaan.
Jollain tapaa ensimmäinen osa yhdistettynä toisen osan joihin kohtiin (mm. 80 viimeistä sivua, jotka luin mukavasti irkatessa) pelastavat teoksen. Erityisesti lopusta ja Billin viimeisestä taistelusta jäi hyvä mieli, ja olisin mielelläni kuullut hahmojen tarinaa pidemmällekin.
Huomautan myös, että vakavasta araknofobiasta kärsiville en kirjaa suosittelisi, sillä itse itkeskelin nurkassa epämääräisenä myttynä. Kohta kuitenkin oli inhimillinen. En kuollut! Joku muu kyllä kuoli, ja siitä iso plussa.

Haluan kuitenkin korostaa, että vaikka haukun Sen kakkososan, se lähinnä johtuu omasta pettymyksestäni. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, olen King fani. Kaikki tietävät Sen. Odotukset olivat kovat ja pettymyshän siitä seurasi. Se ei kuitenkaan vähennä faniuttani yhtään, ja saatte tulevaisuudessa varmasti lukea lisää Kingistä!

Se siitä sitten.