26.9.2011

Lynda Curnyn - Sormusleikkiä

Matka chick-litin sydämeen jatkuu! Tällä kertaa tutkittavana on Lyrnda Curnynin Sormusleikkiä. Odotukseni teokselle olivat suuret. Kirjaa on hieman mainosteltu, ja takakannessakin mainitaan kuinka suuren kysynnän vuoksi on nyt vihdoin ja viimein otettu se kauan odotettu uusintapainos. Lisäksi tähän asti Harlequinin best seller kirjat ovat kaikki olleet aivan loistavia!
Tällä kertaa olin kuitenkin hieman pettynyt. Teos on ihan viihdyttävää, mutta ei mielestäni sisällä oikeastaan mitään erikoista. Tämä kirja ei niinsanotusti mullista maailmaasi, tai ainakaan se ei mullistanut minun todellisuuttani.

Päähenkilönä toimii tällä kertaa Angie DiFranco, näyttelijä ja ei-niin-sinkku tyttönen, joka ehdi muusta haaveilla kuin avioliitosta sen täydellisen yksilön kanssa! Aikaisemmin luettuihin chick-lit kirjoihin tällä on erona se, että nyt se täydellinen yksilö on vihdoin löydetty, ja harvinaista kyllä, myös napattu. Ongelmana on enää rengastaa yksilö, ja siitä itse tarina alkaakin.
Nimi, Sormusleikkiä, on varsin osuva, sillä nyt aletaan kirjaimellisesti pelata. Angie saa ystävältään neuvoja, miten saada mies kosimaan ja vielä ajattelemaan sen olevan hänen oma ideansa! Leikkiä leikitään ja leikitään ja pian se alkaa myös tuottamaan tulosta. Täydellinen yksilö, kutsuttakoon häntä nimeltä Kirk, kutsuu hänet kotiinsa ja tutustumaan vanhempiinsa. Sehän on loistavaa kehitystä, ja kaikki olisikin täydellistä, ellei Angie tuntisi oloaan vähän epävarmaksi... Onkohan Kirk nyt sittenkään se oikea kultapoika, jonka kanssa hän voi rakentaa täydellisen elämänsä, vai onkohan tähän sittenkin joku parempi vaihtoehto...?

Tarina oli hyvin ennalta-arvattava. Loppu oli jopa naurettavan ennalta-arvattava. Älkää käsittäkö väärin, teos oli varsin viihdyttävä! Sellainen, jonka lukee hetkessä, jonka mukana nauraa ja hymyilee. Ongelma vain on, että siihen se jääkin. Kuten aikaisemmin sanoin, se ei tule mullistamaan maailmaasi, muuttamaan ajatuksiasi eikä parantamaan tapojasi. Korkeintaan se saa lukijansa miettimään: oliskohan elämässä jotain muutakin tärkeää kuin vain se avioliitto?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti