Kirjahaaste vuodesta 2011

Vuosi lähestyy vihdoin loppuaan ja saan viimein suoritettua jotain, mitä olen jo jonkun aikaa harkinnut, eli osallistuttua ensimmäistä kertaa kirjahaasteeseen! Susan Järjellä ja tunteella blogista löytyi mielenkiintoinen haaste, jossa pääsee vähän kertaamaan kuluneen vuoden kirjasaldoa! Kertaaminen tapahtuu vastaamalla Susan blogista löytyviin kysymyksiin.
Siispä näin vuoden loppuun onkin hyvä katsella, mitä tulikaan luettua vuonna 2011, varsinkin kun tiedän, etten hirveämmin tämän vuoden puolella ehdi enää lukea.

1. Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi juuri joulupaketista tänä vuonna, ellet jo olisi lukenut sitä?

Tuomas Vimma - Raksa

2. Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole lukenut paljoa, mutta kaipaisi lukuelämyksiä?

Daniel Glattauer - Kun pohjoistuuli puhaltaa

3. Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken?

Dan Brown - Kadonnut symboli

4. Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneleitä?

Juha Vuorinen - Vaippaihottumaa
Tähän täytyy selityksenä sanoa, että nauroin vedet silmissä.

5. Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten?

Seppo Jokinen - Ajomies

6. Mikä kovasti pitämäsi kirja sai mielestäsi aivan liian vähän näkyvyyttä ja ns. blogisavuja?

Seppo Jokinen - Ajomies

7. Mikä kirja oli suurin pettymys?

Dan Brown - Kadonnut symboli

8. Minkä kirjan ottaisit ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle uudestaan...ja uudestaan luettavaksi?

Joko Juha Vuorisen Kristianin nuoruusvuodet tai Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja

9. Mikä kirja herätti sinulla eniten halua keskustella kirjan tapahtumista ja henkilöistä?

Stephen King - Se

10. Minkä kirjan sulkisit aikakapseliin avattavaksi sadan vuoden päästä täällä Suomessa?

Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja

11. Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan, ellei sitä jo ole tehty?

Seppo Jokinen - Koskinen ja siimamies

12. Minkä kirjan ns. jälkimaku oli niin voimakas, että mietit sitä vielä pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeenkin?
Stephen King - Se

13. Mikä kirja oli suurin yllättäjä hienon lukukokemuksen myötä?

Jane Green - Kirjaflirttiä tai Anoppiahdistus

14. Mistä kirjasta et muista enää paljoakaan, vain lähinnä tunnelmia ja pätkiä sieltä täältä tapahtumista?

Edgar Allan Poe - Pelon ja kuoleman kertomuksia

15. Mitä kirjaa suosittelisit eniten muille kirjablogisteille?

Tuomas Vimma - Raksa

Jane Green - Anoppiahdistus

Lukiessani mietin, mitä kaikkea tästä kirjasta kirjoitan. Nyt kun se viimein loppui, ja olisi aika toteuttaa kaikki hienot suunnitelmat, havaitsen pääni olevan täysin ajatuksista tyhjä.
Pikainen googletus ja Wikipedia varmistavat muistikuvaani, että hänet ja Bridget Jonesin luojan, Helen Fieldingin, mielletään Chick-lit genren äitihahmoiksi. Mikä on kyllä hassua, koska voin Bridget Jonesit lukeneena sanoa näiden kirjojen olevan keskenään täysin erilaisia.
Siinä missä Fieldingin kirjat ovat huumoria ja erilaisia kommelluksia sekoitettuna sinkkumiesten kalastamiseen, on Greenin teokset enemmäkin vakavaa kertomusta ihmissuhteista.

Tämän kohdan jälkeen aion paljastaa joukon yksityiskohtia kirjasta, joka myös poistaisi osan mielenkiinnosta, joten ne jotka suunnittelevat kirjan lukemista: kannattaa lukea. Ne joita kiinnostaa tietää enemmän: spoilereita tulossa!

Kirjan nimi selkeästi viittaa anopin ja päähenkilön väliseen suhteeseen, mitä kirjassa käsiteltiinkin, mutta yllätyin aiheiden runsaudesta. Kirjassa pohdittiin avioeroa, pettämistä, luottamusta ja perhesuhteita. Tapahtumiakin on runsaasti aina raskaudesta ja lastenhoidosta ihmissuhdesotkuihin. Olin yllättynyt myös siitä, kuinka ison aikavälin kirja kattaa. Eli aiheena ei todellakaan ollut pelkästään kahden naisen valtataistelu!

Kirjan alussa kerrotaan Danin ja Ellien tarinan alkua, raskautta ja heti seuraavana onkin vuorossa häät. Tarina kuitenkin jatkuu tästä paljon, sillä kuten aikaisemmin mainitsin, kirjassa käydään läpi parin eroaminen, mitä tunteita voi käydä läpi eron aikana, miten reagoidaan ja miten käyttäydytään eron aikana. Ehkä isoin asia, miksi pidin tästä teoksesta lienee se, että vaikka pettämistä asiana käsiteltiinkin ja mahdollisuus oli koko ajan läsnä, ei itse pääparille tätä tapahtunut. Olin aivan varma, että kohta se tulee, mutta kirjan lopussa olin aivan ihmeissäni ja onkin virkistävää lukea tämäntyylinen ihmissuhdedraama ilman pettämiskuvioita! Tunteiden vuoristorata oli käynnissä yöt ja päivät, ja Green todellakin osaa asiansa kirjailijana paremmin kuin hyvin. Käännekohtia oli monia, mutta ei varsinaisia kohokohtia, tai ainakaan en nyt osaa poimia yhtään sellaista. Silti kirjassa pysyi kokoajan mielenkiinto ja vakavuudesta huolimatta hahmoihin ei ehtinyt kyllästyä.
Vaikka olenkin aikaisemmin joitain teoksia Jane Greeniltä lukenut, en silti ollut varautunut siihen, että kirja tekisi tälläisen vaikutuksen. Ihmissuhdedraamaa ilman telvisiomaista ylidramaattisuutta, ongelmina tavallisten ihmisten arkipäiväiset ongelmat. Jopa hahmot olivat uskottavia ja kasvua tapahtui itse kunkin osalla.

Tuon King pettymyksen jälkeen onkin kiva ylistää taas jotain! Nyt sujahdan vuoteeseen, jotta jaksan aamuna tomerana vielä siivoilla ennen kuin saan seuraa tänne kirjakomerooni!
Toivottelen vain vielä hieman myöhästyneet jouluntoivotukset ja laitan sormet ristiin, että saitte kirjarikkaan lahjasadon ;) Itse olen kovin tyytyväinen!

Hyvää joulua!

Stephen King - Se 2

Tästä on tehty elokuva. He, jotka eivät ole lukeneet kirjaa, ovat nähneet elokuvan. He, jotka eivät ole nähneet elokuvaa, tietävät elokuvasta. He, jotka eivät tiedä elokuvasta, tunnistavat Pennywise klovnin.
Se on yksi tunnetuimpia Stephen Kingin kirjoittamia teoksia. Ensimmäinen osa oli tajunnan räjäyttävä. Toinen osa pilasi parina yönä levolliset uneni ja aiheutti siten valtaisaa väsytystä.
Olen varma, että seuraavaa lausetta lukiessa vedetään jossain palkokasveja hengityselimistöön, mutta sanon sen silti. Olen pettynyt.

Ensimmäistä osaa arvostellessani mainitsin vain harvojen kirjailijoiden kykenevän viemään homman kunnialla loppuun asti noudattaen antamiaan lupauksiaan. Suurena King fanina joudun kuitenkin toteamaan, että niin usein kun King siinä onnistuukin, ei tällä kertaa.
Teos on hyvä. Se on hieno. Näen selvästi, miksi teoksesta on tullut niin legenda. Kirja on ymmärrettävästi paljon laajempi ja ainutlaatuinen kokemus. Siinä on paljon asioita, joita ei elokuvassa pääse kokemaan. Minun mielestäni tässäkin tapauksessa, kirja on parempi kuin elokuva.
Se ei silti muuta sitä tosiseikkaa, että paikoittain olin tylsistynyt. Lukeminen oli kamppailua ja vaikka teos lopussa saavutti taas tasoaan, ei se silti ilman pakottamista sujunut.
Loppuratkaisu oli kovin ennalta-arvattava, mutta silti mielenkiintoinen.

Teos itsessään jatkuu melkein suoraan siitä mihin jäätiin. Häiritsevä tekijä oli, kuinka ensimmäisen osan lopussa kerrotaan tiettyjen henkilöiden suuntaamisesta Maineen. Viimeiset sanat kertoivat heidän suunnitelmistaan ja tunteistaan sekä pyrkimyksestä päästä perille ja suorittaa "tehtävänsä" loppuun saakka. Sitten heidät unohdettiin. Toista osaa sai lukea pitkälle yli puolen välin, ennen kuin kumpikaan hahmoista palasi kuvioihin ja en ole varma toimiko homma silloinkaan.
Jollain tapaa ensimmäinen osa yhdistettynä toisen osan joihin kohtiin (mm. 80 viimeistä sivua, jotka luin mukavasti irkatessa) pelastavat teoksen. Erityisesti lopusta ja Billin viimeisestä taistelusta jäi hyvä mieli, ja olisin mielelläni kuullut hahmojen tarinaa pidemmällekin.
Huomautan myös, että vakavasta araknofobiasta kärsiville en kirjaa suosittelisi, sillä itse itkeskelin nurkassa epämääräisenä myttynä. Kohta kuitenkin oli inhimillinen. En kuollut! Joku muu kyllä kuoli, ja siitä iso plussa.

Haluan kuitenkin korostaa, että vaikka haukun Sen kakkososan, se lähinnä johtuu omasta pettymyksestäni. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, olen King fani. Kaikki tietävät Sen. Odotukset olivat kovat ja pettymyshän siitä seurasi. Se ei kuitenkaan vähennä faniuttani yhtään, ja saatte tulevaisuudessa varmasti lukea lisää Kingistä!

Se siitä sitten.

Sapphire - Precious

Tentit ne vain jatkavat ahdisteluaan ja kiireet kasaantuvat. Molemmat selkeästi nähtävissä blogissa, sillä lukeminen on ollut luvaittoman vähäistä. Huomioni varastamisesta syytän tenttikirjoja, lähestyvää joulua ja aivan mahtavia ihmisiä, joiden seurassa valvoin viimeiset pari yötä. Kotiinpaluu surussani luin viimein kauan kesken olleen kirjan loppuun! Vuorossa siis Sapphiren esikoisromaani nimeltään Precious - Harlemilaistytön tarina.

Aina joskus käy vahinkoja. Yleensä muistan kirjani pelottavalla tarkkuudella, mutta minunkin aivoni ovat valitettavan rajoitetut. u__u Joten tätä teosta löytyykin nyt kahden kappalein! Eri kielillä onneksi.
Ensin ostin englanninkielisen teoksen ihan puhtaasta mielenkiinnosta, se kuitenkin jäi kesken varsin pian. Tästäkin vähästä sai kuitenkin tehtyä mielenkiintoista vertailua kääntäjien mielenliikkeistä!
Se mikä tästä kirjasta tekee erilaisen, on kielenkäyttö. Kun päähenkilömme, tummaihoinen ja lihava Precious, kirjoittaa päiväkirjaa tai puhuu, on teksti puhekielistä. Ei kuitenkaan normaalissa määrin, vaan tässä se on viety kokonaan uudelle tasolle. Englanniksi lukiessa jouduin välillä lukemaan lauseita ääneen ymmärtääkseni merkityksen. Kaikki ovat kuulleet tummaihoisten joskus hieman epäselviä aksentteja, mutta oletteko miettineet näiden lauseiden kirjoitusasiua? Annan esimerkiksi vaikkapa seuraavaa: "I say, "I ain' going nowhere mutherfucker till the bell ring. I came here to learn maff and you gon' teach me"" ja "I'm really mad 'cause actually I like maff even though I don't do nuffin', don't open my book even. I jus' sit there for fifty minutes. I don't cause trouble. In fac' some of the other natives get restless I break on 'em." Ymmärrettävää? Kyllä. Alussa hieman hankalaa? Kyllä.
Ilokseni huomasin suomentajan jatkaneen samaa linjaa! Elikä alkuperäisteosta on noudatettu, ja kieli on ihan erilaista tässäkin.

Itse tarina kertoo kirjan alkamishetkellä kuusitoistavuotiaan tytön elämästä. Hän on synnyttänyt isälleen lapsen ja on nyt jälleen raskaana. Eli insesti on vahvasti läsnä. Hänen elämänsä ei ole ollut hyvä, ja suhde äitiin on suoraan sanottuna kamala, ja vieläpä täysin ymmärrettävistä syistä. Hänellä on kuitenkin salaisuus, joka hiljalleen turmelee hänen elämänsä. Vaikka hän voi avoimesti kertoa isänsä ja äitinsä tekosista, ei hän silti voi tunnustaa kykenemättömyyttään lukea ja kirjoittaa. Tämäkin on kuitenkin muuttumassa. Hän pääsee uuteen koulujärjestelmään nimeltään Opetetaan toisiamme, jossa hänen elämäsä alkaa hitaasti muuttaa suuntaansa.

Teos on kasvutarina, joka seuraa nuoren tytön vaiheita ja itsensä hyväksymistä sekä aikuistumista. Vihasin hahmoa alussa, mutta tarinan edessä syyt hänen käytökseensä selviävät ja muutos alkaa. Loppuviimein hymyilin jo Preciousin tavalle nähdä maailmaa ja hänen haaveilleen.
Tarina itsessään on rankkaa tavaraa, vaikka kuitenkaan mielestäni siinä ei ole mitään liian rankkaa kuvausta asioista. Eli lukea sen kyllä uskaltaa! Mielenkiintoisena seikkana kuitenkin pidin sitä, kuinka kirjailija on tehnyt Preciousin päiväkirjan. Tyttö opettelee vasta kirjoittamaan, joten on vain loogista, ettei se heti onnistu kuin itsessään. Kirjaimien puuttuminen, sanojen väärät tulkinnat ja tyhjät täydennä-tämä-sana-oi-opettaja-Rain toivat realistisuutta ja siinä lukija saa seurata oppimisen kehittymistä!

Kirja ei ole mikään must-read ja maailmaa mullistava erikoisuus, joka tuottaisi nautintoa millaista ei muualta saa, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen. Vaikka alku oli hieman nihkeä ja oli paljon vaiheita, että luin jotain muuta välissä, oli hetkettäin aistittavissa koukuttumista, joka tottakai lasketaan hyväksi asiaksi.
Joskus kyllä vielä kahlaan tuon alkuperäiskielelläkin loppuun asti!

Linkkejä yöhönne saadaan ensimmäiseksi sivustosta Bookreader,fi ja toisena tarjoan Salamaponia Nauttikaa!




Nyt painun takaisin sänkyyni halailemaan tyynyä ja tutustumaan tenttikirjaan. (Ihan varmasti otan sen mukaan! Kukaan ei määrittele, että sen pitäisi olla ainoa kirja mukana!)