Cathy Glass - The Night the angels came

Vuosi 2012 pyörähtää leppoisasti käyntiin Cathy Glassin uusimman parissa, ja täytyy sanoa, että odotukset olivat aika korkealla! Kirjaa on kehuttu ja olipa se briteissä kuulemma myyntilistojen kärjessäkin hetken. (Tai näin ainakin kirjailija julistaa Facebookissa...) Olen aikaisemmin satuillut parista hänen kirjastaan ja tähän asti muistaakseni vain positiivista.

The Night the angels came kertoo pienen 8-vuotiaan Michaelin tarinaa. Hän menetti pienenä äitinsä, eikä muista tästä luonnollisesti mitään. Surullisempi juttu kuitenkin on, että hänen isänsä Patrick on sairastunut syöpään ja parannusta ei enää ole, joten ainoa tehtävissä oleva asia on pitkittää väistämätöntä. Yksinhuoltaja ei halua ainokaisensa jäävän tuuliajolle kun hänen aikansa koittaa vaan pyytää sosiaalipalveluilta apua, ja tämä tuo tarinaan mukaan Cathyn, joka tulevaisuudessa huolehtii Michaelista mikäli Patrick joutuu sairaalaan. Tätä ennen kuitenkin Cathyn ja Michaelin pitää tutustua, jotta tilanteen yllättäessä Michael ei joudu vieraaseen taloon vieraiden ihmisten keskelle. Prosessin aikana myös Cathy ja Patrick tutustuvat paremmin ja kiintyvät toisiinsa.

Yllättävin asia kirjassa lienee, että tässä tunnuttiin keskittyvän enemmänkin Cathyn ja Patrickin väliseen suhteeseen kuin mitä Michael käy läpi. Pojan ääni pääsi turhan vähän esille ja muista kirjoista poiketen niitä harvojakin kertoja analysoitiin harmittavan vähän. Lisäksi Cathyn omien lapsien, Adrianin ja Paulan, suhtautuminen kuolevaan perhetuttuun jäi harmillisen vähäiseksi. Olen aivan varma, että se vaikuttaa enemmän kuin kirjassa, mutta tässä sitä ei ainakaan päässyt näkemään. Asiaan voi toki vaikuttaa sekin, että tämä taitaa olla tositapahtumiin perustuva teos, jolloin Cathylla oli varmasti päänsä sisällä melkoinen kuhina omistakin ajatuksistaan.
Kuten luonani majaillut ystäväni varmasti huomasi, odottelin Patrickin kuolemaa melkoisella innolla (tämä ilmeni muun muassa usealla "NYT! Sen on pakko tapahtua NYT!" huudolla...), sillä tapahtumat tuntuivat vain pyörivän paikoillaan ja toistavan itseään jatkuvasti. Michael ja Patrick ovat molemmat vahvasti uskonnollisia, joka näkyi molempien käytöksessä jatkuvasti, mutta tätäkään ei tunnuttu käsiteltävän lainkaan, vaikka, uskokaa pois, tilaisuuksia oli kyllä enemmän kuin tarpeeksi!
Kirjassa oli erilainen tunnelma kuin aikaisemmissa lukemissani teoksissa (tai samaa genreä edustavissa kirjoissa), jonka viime sivuilla sain selitettyä itselleni. Se mikä tekee tästä erilaisen, on se, että vaikka vähän kaikki onkin huonosti, on tällä pojalla ympärillään pelkästään rakastavia ihmisiä. Koko kirjan läpi hän saa tukea kaikilta ja ensimmäistä kertaa tässä genressä ketään ei pahoinpidelty henkisesti tai fyysisesti, laiminlyöty, hyljeksitty tai mitään muutakaan vastaavaa. Kirjaimellisesti positiivista vaihtelua!

Vaikka tekstini antaa olettaa kirjan olevan täysi susi, ei asia ole lainkaan näin! Parempi kuin monet lukemani teokset ja kuten mainitsin, eroaa muista genrensä edustajista. Silti olin hieman pettynyt, vaikka lukemista en suinkaan kadu. Mikäli minun pitäisi juuri NYT valita yksi Cathy Glassin teoksista suomennettavaksi, olisi se edelleen joko Cut tai I miss mummy. Ja samoilla linjoilla jatkan tässäkin; mikäli aiot tähän kirjailijaan tutustua, kannattanee valita joku toinen teos ensimmäiseksi!

Kirjavaa vuotta 2012 kaikille! (: <3